Voisi siis erehtyä luulemaan, että kaikki uudet rakennukset ja alaan liittyvät tuotteet tuotetaan ja rakennetaan jo kestävästi.
Totuus on kuitenkin aivan toinen kuten tilastot osoittavat: rakennusteollisuuden osuus energian ja luonnonvarojen kulutuksesta on edelleen merkittävä.* Itse törmään tähän ongelmaan usein keskustellessani alan toimijoiden kanssa.
Teknisten vaatimusten, energian- ja materiaalinkulutuksen sekä tietenkin rakennuksen toiminnan ja ulkonäön väliset suhteet ovat monimutkaisia. Mitä rakennusmateriaaleja käytetään, kuinka monta neliömetriä tilaa todella tarvitaan mihinkin, kuinka paljon talotekniikkaa tarvitaan ja mikä määrä on järkevä? Voidaanko kellarista luopua tai voisiko rakennusten pysäköintialueiden sijaan aloittaakin autojen yhteiskäyttö? Niin sanotun viherpesun ja aidosti kestävien ratkaisujen erottaminen toisistaan on joskus vaikeaa – myös asiantuntijoille.
Onneksi voimme nähdä myös lupaavia ratkaisuja ja kehityssuuntia. Jotta varmistetaan hyvä lopputulos, tulee kaikkien rakentamiseen osallistuvien tahojen jatkaa menetelmien kehittämistä ja testausta. Vähemmän on enemmän – ehkä tätä vanhaa sanontaa voisi soveltaa käytäntöön useamminkin!